maanantai 18. elokuuta 2014

Päätin tulla kaapista ulos tän blogin kanssa ja jakaa kokemukseni oikealla nimelläni.

Tapahtumista on kulunut jo monta vuotta, useampi asia on muuttunut ja olen mielestäni pitänyt aika tiukasti kiinni siitä että puhun ihmisistä niin että heitä ei voi tunnistaa. Tuttuni todennäköisesti kuitenkin arvaavat kuka Riisi on, ja siksi toivon että hänestä ei puhuttaisi oikealla nimellä täällä, sosiaalisessa mediassa tai missään missä nämä kirjoitukset tulee esille. Tämä ihan vain sen takia että en toivo Riisille mitään pahaa tai hankaluuksia - muiden ei siis tarvitse tietää hänen oikeaa nimeä.

En koe tarvetta häpeillä blogissa esiintyviä asioita, mielipiteitä ja ajatuksia. Miksi siis en antaisi tuttujenikin lukea mitä elämässäni on tapahtunut silloin, kun heidät olen pahiten ignorannut. Toivon myös että tuttuni sekä ventovieraat saavat tästä blogista jotain irti, ja ehkäpä apua omaan tilanteeseensa.

Tarjoan nykyään sähköpostitse vertaistukea läheisille ja esittelyni voi lukea Etelän-Sylin nettisivulta. Jos yhtään tuntuu siltä että haluaisit kirjoitella, niin kannattaa tehdä se :) Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia.

Blogissa on paljon kirjoituksia joten kerään alle kymmenen luetuinta niin voit vilkaista ainakin niitä. Tähän mennessä uniikkeja sivukäyntejä on ollut 19 921.

  1. Avautuminen seksistä ja hellimisestä
  2. Olen (taas) tänään maailman vihatuin poika
  3. Jaksamisesta, salaisuuksista ja peittelystä
  4. Ravitsemusterapeutti
  5. Ihanaa laitoselämää
  6. tiistai 29. tammikuuta 2013
  7. Loppu(?)
  8. Paska luuseri
  9. keskiviikko 11. syyskuuta 2013
  10. lauantai 3. toukokuuta 2014

Hei, nimeni on Timi.

lauantai 3. toukokuuta 2014

En tiiä mikä siinä on ja miksi ihmeessä piinaan edelleen itseäni, mutta aina satunnaisesti sellaisen tietynlaisen perhe-idyllin näkeminen saa mut miettimään miten kaunista ja hyvää oltaisiin oltu Riisin kanssa jos oltaisiin pysytty yhdessä ja peitottu syömishäiriö. Kadehdin niin välillä ystäviäni joilla näyttää olevan hyvä parisuhde, mukava koti, maailman suloisin(/suloisimmat) lapset ja niillä on silti aikaa kaikkeen vapaaehtoistoimintaan ynnä muuhun. Uskaltaisin melkeen väittää että haaveilin samanlaisesta elämästä Riisin kanssa. Mutta se on ollut jo pitkään mahdotonta, miksi haikailen sen perään edelleen välillä?

Todella rakastan sitä ihmistä.

Tälläinen lyhyt ja pikainen pitkästä aikaa. Ehkä joskus jaksan kirjoitella taas pidemmin kuulumisia.