Ongelmissa

Tyttöystävän (entinen(?)) paras ystävä ja munkin ystävä on löytänyt tän blogin, enkä tiedä mitä tekisin asialle? Lopetanko tän blogin pitämisen ja siirryn jonnekkin muualle, lopetanko kirjottamisen vai sulkeudunko salasanan taakse?

Reissussa

Miten se yllätys meni?

No ihan kivasti kai, tyttöystävä piti siitä (kai, toivottavasti) ainakin semisti vaikka ei se mennytkään ihan putkeen koska olin tyhmä ja huono. Mut voi kyllä mua jännitti niin paljon että onnistuuko se yllätys ja pitääkö tyttöystäväni siitä koska nyt on kait alkanut varmaan se "huono kausi" taas. Menee nyt niin asiasta kukkaruukkuun koska mun ajatukset ei toimi ollenkaan. Puhuin eilen tyttöystävän kanssa, se oli syönyt kaksi kulhollista muroa ja oksentanut ne. Ouch, iski sydämmeen ja luihin mut totesin ettei se mitään vaan hyvä että pysty myöntämään ja sanoi ilman et kysyin. Ja oikeestikkin olin samaan aikaan tosi ilonen että tyttöystävä myönsi.

Sit voisin kertoa taas jotain viikonlopusta ja lomista. Olin tosissaan järjestäny yllätyksen, joka oli niin lame kuin omenahotelliyö lahdessa. Perjantaina mentiin ja sitten lauantaina lähdettiin, syötiin hyvin (yllättävää jeejeeee <3). Lauantaina ennenkuin lähdettiin niin käytiin vielä kiertelemässä kauppoja, pieniä kojuja kauppahallissa, torilla ja BR-leluissa. Ihan paras idea tuoli tuolla lelukaupassa, päätettiin ostaa lasten uima-allas ja pystyttää se kylpyhuoneeseen kunhan päästään kotiin. Tyttöystävällä olis ollu jonkun (syömishäiriötä sairastavien) foorumin iso miitti perjantaina, no koska piti päästä lähteen niin se jäi sitten menemättä. Samainen miitti olis jatkunut lauantaina mut lähdettiin lahdesta semimyöhään koska kierreltiin tosissaan kaupoissa, sitten kun päästiin helsinkiin niin akku loppu kummankin puhelimesta joten ei voinut soittaa kellekkään että missä miitti on. Olin aluksi jotenkin ilonen että tyttöystvä ei päässyt siihen miittiin koska en oikeen pidä siitä että se näkee muita sairastavia tolleen massoittain, ja muita ihmisiä se ei oikeen tunnukkaan jaksavan nähdä kuin sairastavia. Kuitenkin kierreltiin vähän kaupungilla josko löydettäisiin ne muta ei löydetty, tyttöystävä meni tositosi pahaks siitä ja sitten alko tuntua kyllä ittestäänkin tosi pahalle kun näki miten paha toisella oli olla. No, mentiin siten kotiin ja laitettiin uima-allas pystyyyn.

Sunnuntaina lähdettiinkin taas reissuun, kun oltiin oltu yksi yö kotona. Tyttöystävä, koira ja tyttöystävän äiti matkaseurana kohti ikaalisia missä oli pääsykoe yhteen kouluun mihin tyttöystävä on hakenut. Ei reissussa sen kummempaa, oli ihan kivaa vaikka kaikke ärsyttävyyttä olikin välillä matkassa. Oli muuten myös aika kuumottavaa nukkua vierekkäin samassa sängyssä, kun tyttöytävän äiti nukkui viereisessä sängyssä.

Sittten kotiin taas yhdeksi yöksi ja takaisin töihin. Samat pyykit mukana kuin mitä otin töistä kotiin tullessani, pesin sitten kuitenkin töissä.

Musta tuntuu että tyttöystävällä on taas alkanut se huono kausi, ja se ajattelee että sen pitäis olla yhtä laiha kun munkin. Pitäiskö mun koittaa lihottaa itteäni että tyttöystävästä ei tuntuis siltä? Pitäiskö alkaa koittaa varoa ihan kaikkia omaan painoon liittyiä lipsahduksia, kuten mitä tässä sanoin vahingossa reissussa paljonko suurinpiirtein painan? Äh oli sekavaa taas teksti mutta en osaa nyt kirjottaa miltä tuntuu, kaikkea pientä taas vaan vähän mikä tuntuu siltä että ihan sikaisoa ja paljon kaikkea. ehkä koitan kirjottaa joskus jotain paremmin.

Yllätyyyyyys!

No en mä jaksanutkaan kirjottaa "huomenna" tosta siskon sossujutusta, enkä itseasiassa nytkään jaksa. Ajattelin vain tulla kertomaan että viimeaikoina on ollut poikkeuksellisen hyvä oll, ehkä tähän osaltaan vaikuttaa se että ei olla puhuttu syömisistä paljoa sekä se että olen töissä enkä näinollen tiedä yhtään mitään miten syömiset menee. Töistäkin on löytynyt ainakin mahdollinen syömishäiriötä sairstava ja sitten yksi siitä parantunut, tämän parantuneen kanssa on todella mukava keskustella kun saa vähän lisää taas kuulla sairastaneen ajatuksia ja sitä miltä tuntuu.

Kun pääsen töistä tässä joskus kohtapuolin takaisin kaupunkiin niin oon ärjestäny yllätyksen tyttöystävälle, toivottavasti se pitää ja nauttii siitä. Taisiis tavotteena on saada se vaan tuntemaan olonsa kerranki kokonaan hyväks ja ihanaks, toivon että onnistun siinä edes tän kerran koska yleensä tuntuu siltä etten saa sitä tuntemaan oloaan hyväks ja ihanaks, vaikka varmaan saanki. Jokatapauksessa toivottavasti se pitää koska oon nähnyt jonninverran vaivaa yllätyksen eteen, toisaalta ei haittaa jos ei pidä - niin käy joskus.

Kaikki kaatuu päälle(?)

Voihan vitun vittu, en mä pysty sanomaan mitään muuta.

Mun pikkusiskosta on tehty nimetön ilmoitus lastensuojeluun ja huomenna sen sekä mutsin pitäis mennä tapaamiseen sossun kanssa. Että sellasta.... Tähän varmaan liittyy äitin ja sen vanhan miesystävän tositosi kireät välit ja sen sellaista, ehkä mä jaksan huomenna kirjottaa ja selittää enemmän.

Sittenkun soitin tyttöystävälle ja kerroin, nii sovittii et nähään keskustassa ja menen niille yöks. No, just kun pääsen keskustaan niin se soittaa että se puhu puhelimessa pitkään sen parhaan ystävän kanssa (joka siis laittoi aiemmin välit poikki) ja sen on ihan pakko mennä nyt, just nyt tapaamaan sitä. Huoh huoh ja huoh, oli se varmaan jotain isoa joo miks pitää nähä kun tyttöystävä soitti ihan itkusena. Silti ketuttaa että istun nyt yksin sitten keskustassa kun _mä_ olisin oikeasti kerrankin kaivannut apua ja tukea, saa nähdä mitä loppuillasta tulee että päädynkö mä kuuntelemaan tyttöystävän ja sen parhaan ystävän sotkuja vai saankohan mä myös huomiota ongemille ja tunteilleni. Kerrankin kun oikeasti tarttisin tukea, enkä millään jaksais siirtää omia asioita taka-alalle. Lähetin mun kriisityöntekijälle tekstiviestin että voitaisiinko siirtää tapaaminen tiistailta huomiselle, toivottavasti se onnistuis.

Just nyt tuntuu siltä että ihan vitun kaikki kaatuu päälle ja on perseellään. Ei mulla muuta, ihan tosikiva kirjotella tällänen pika-angstaus tänne.(not).