Ahdistaa, tuntuu että ihmiset tuijottaa mua pahasti kokoajan. Liikaa tekemistä taas, tuntuu että en millään saa suoritettua ja tehtyä kaikkea mitä pitäisi.

Perjantaina, maanantaina enkä tiistaina ollut koulussa koska heräsin puolenpäivän jälkeen, viimeyön valvoin jotta saisin raahauduttua tänään kouluun.

Isä

Sisko lähti viikonloppuna isälle Turun suunnalle, periaatteessa muakaan ei olis mikään estänyt lähtemästä mutta en halunnut joten keksin jotain syitä miksi en voinut. Sinne on vaan jotenkin niin ahdistava mennä mutta en tiedä miksi.

Ehkä koska siellä ei ole yhtään ystäviä ja koko viikonloppu menee käytännössä sisällä tietokoneella?
Ehkä siksi että äitipuoli taitaa olla masentunut ja sen takia talossa on aina vähän hassu tunnelma?
Kaipaan omaa rauhaa mitä ei ole kun nukun pikkuvejen huoneessa, tai ehkä kaipaan omaa tilaa mitä sitäkään ei ole?

Jokatapauksessa en viihdy siellä, vaikka haluaisin nähdä vielä pientä pikkuveljeäni. Ja tiedän että pikkuveljellä on ikävä mua. Suhde isään on muuttunut aika jäiseksi sen jälkeen kun se muutti Turun suunnalle nykyisen vaimonsa perässä, käydään joka toinen viikonloppu siellä niinkuin kunnon eroperheissä tehdään XD Ennen isän muuttoa kävin kuitenkin useammin sen luona, sen asuntoon oli oma avain ja se oli lähellä. Sinne pystyi vain mennä, viettää aikaa ja olla isän kanssa. Nyt ei enää pysty, pitää matkustaa, maksaa junalipuista ja soittaa hakemaan asemalta. Ei isä kuitenkaan mitään väärää ole tehnyt, vaikka onkin ollut vähän hölmö. Salaa ehkä on ikävä häntä.

Isän hölmöydestä päästäänkin pienellä aasinsillalla asiaan mistä olen luvannut kertoa teille.

En muista minkä ikäinen olin, tai mitä vuotta elettiin mutta on tästä jo reilusti aikaa. Ala-asteella olin kuitenkin tällöin. Oltiin viikonloppuna isän ja sen entisen naisystävän luona, paikalla oli myös joitakin (muistakseni tämän naisystävän) ystäviä. Kaikki oli nauttinut enemmän tai vähemmän kuningas alkoholia ja kello alkoi olla aika paljon, olikohan niin että mua väsytti ja koitin mennä nukkumaan mutta en saanut unta aikuisten metelöinnin takia. En oikeastaan muista kamalan tarkasti tapahtumia ennen tiettyä pistettä...

Jossain vaiheessa kävin sanomassa olohuoneessa jotain sen suuntaista että pitäisköhän soittaa taksi ja vieraiden lähteä kotiin. En kyllä todellakaan muista tarkkaan mitä sanoin, mutta jotain tuollaista. Painelin takaisin omaan huoneeseeni ja taisin jäädä lukemaan kirjaa kun tämä naisystävä tuli huoneeseen ja alkoi kuristaa mua. Ilmeisesti se oli käsittänyt tai kuullut väärin mitä sanoin, ja suuttunut siitä. En todellakaan tiedä. No, jokatapauksessa hän siis tuli mun huoneeseen ja alkoi kuristaa, ei mitään hajua kauanko se kesti koska seuraava muistikuva on kun isä repii häntä pois mun luota.

Tässä välissä tapahtui taas jotain mitä en muista, mutta lähdettiin isän kanssa pois kävellen. Oltiin lähimmän bussipysäkin luona kun taksi ajoi ohi ja isä pysäytti sen, mentiin meidän mummolle yöksi. Tän tapauksen jälkeen jatkettiin isän tapaamista säännöllisesti, mutta mentiin aina mökille eikä sen luokse missä tämä naisystäväkin asui. Oliskohan ollut jotain parin kuukauden pästä kun mentiin taas isälle kotiin. Muistan niin ikuisesti kuinka näin sen naisystävän ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen, se antoi kuluneen Aku Ankka keräilykirjan hyvitykseksi teostaan. Muistan miten aina ton jälkeen pelkäsin mennä isälle mutta en uskaltanut sanoa sitä.

Hieman myöhemmin, isä ja tämä naisystävä erosi. Muistan kun isä tuli ja kertoi sen, kuulemma naisystävä oli jostain vihanen ja oli uhannut tulla hakemaan meitlä isän uuden kodin avaimen. Pitkään piti kulkea suoraan koulusta kotiin, ilmoittaa aina äidille missä on jos ei ollut kotona, raahata keittiöjakkara ovelle ja tarkistaa ovisilmästä kuka soitti ovikelloa. Siitä naisesta ei kuitenkaan kuulunut ja hyvä niin, mutta jos törmäisin huomenna siihen kadulla ja tunnistaisin niin varmaan lamaantuisin pelosta.

Ps. haluan ohimennen mainita että Riisi soitti eilen kun se oli paniikissa, onneksi satuin olemaan suhteellisen lähellä sitä ja sain juostua paikalle. Tuntui hyvälle kun se luotti ja uskalsi soittaa, ja vielä paremmalle kun pystyin kerrankin todell pitkästä aikaa parantamaan sen oloa jotenkin. Ei se kuulemma ollut edes ajatellut että soittaa mulle, oli vaan soittanut jotenkin automaattisesti tai jotain. Tuntuu hyvälle, ehkä en olekkaan sen mielestä kuitenkaan maailman suurin kusipää.