Oon tähän asti syyttänyt meidän erosta lähinnä syömishäiriötä ja sen aiheuttamaa kaikkea paskaa sekä eripuraa meidän välillä, mut tänään jotenkin heräsin siihen et ehkä syy ei ollutkaan se. Ehkä mä vaan olin huono ja ilkeä poikaystävä. Ei, en ehkä ollut vaan olin.

Kaipaisin ihmistä jonka kanssa jakaa asiat, jolle avautua ja joka avautuu mulle.
Kaipaisin ihmistä jota voi koskettaa ja joka koskettaa.

Anteeks että ryven edelleen tässä.
HUHUUU LAIHAPOIKA, AIKA JATKAA ELÄMÄÄ!

No ei asiat ehkä ookkaanniin hyvin. Tää on kolmas viikko kun en ole koulussa, en vaan saa raahattua itseäni sinne. En tiiä mikä siinä on. Maanantaina matkustin sen melkein tunnin kouluun mutta käännyin juna-asemalla takasin kotiin, ei musta vaan oo menemään sinne. Ehkä pelotta ja nolottaa ku oon ollu niin paljon taas pois, ja en jaksaisi opettajien selitystä kuinka pitäisi käydä koulussa.

Opinnäytetyökin on pahasti levällään ja aika loppumassa. Kirjallisen osuuden opettajalta tuli kaikille viesti että se kurssi loppuu nyt ja tulkaa tänään tunnille tai jos on kesken, ottakaa yhteyttä. En ole edes aloittanut kirjallista osuutta. Kurssit jotka piti suorittaa itseopiskeluna kusee huolella, saan ehkä kolme kurssia kasaan kun tavoitteena oli viisi. Seuraava jakso on helvetin tiukka, kaksi 8-17 päivää ja muutenkin paljon asiaa, niiden päälle pitäis vielä suorittaa jotain kuus kurssia rästjä. Ei tule kesää. Ehkä vaan suosiolla pitää venyttää opintoja syksylle ja käydä sillon kaikki rästikurssit koska ei musta vaan ole tähän.

Sitä aivan mahtavaa työpaikkaa en sanut.

Mun päivät menee lähinnä siihen että istun kotona ja väännän opinnäytetyötä tai jotain muuta juttua pikkuhiljaa kasaan, ei löydy motivaatiota tai innostusta mihinkään. Mistä sellasta löytäis?

Tänään iski jotenkin tosi paska olo kun heräsin kello 14 vaikka mun piti mennä siihen opintotuki mielenosotukseen joka alko kello 13, ja sitten tuli mieleen miten vitullaan koulu on. Kysyin Riisiltä että haluisko se nähdä pikasesti koska mä vaan kaipaisin just nyt halia. Nähtiin sitten Riisin kanssa ja oli tosi kiva nähdä, juteltiin vähän niitä näitä ja jotain pienesti avauduin koulusta. Monta kertaa alko itkettämään mutta en vaan voinu purskahtaa itkemään. Oltiin kahvilassa, paljon ihmisiä ympärillä ja se olis ollu noloa. En pystynyt puhumaan ees kaikkea pahaa oloa ulos. En tiiä keneltä muulta olisin voinu saada halin, ja purkaa edes vähän oloa. Vaikka mulla on kavereita jonkin verran, niin ei yhtään sellaista jolle kehtaisin puhua miten paska olo on.

Huomenna aion mennä kouluun, mutta mistä löytää motivaation ja miten saan aamulla raahauduttua sinne? Mua pelottaa että en onnistu ja jää taas menemättä.

Tänään oon vaan toivonut että nukahtaisin enkä heräis. Tai heräisin ja kaikki paska olis pois.

Piti tulla jo viime viikonloppuna kertomaan vähän kuulumisia, ja ilmoittamaan että olen vielä hengissä. On kuitenkin ollut niin uskomaton kiire että en vain ole kerinnyt ja pystynyt.

Vaikka työt ja koulu painaa armottomasti päälle, voisin väittää että mulla on niin paljon parempi olo kuin vielä puoli vuotta sitten. Viimeinen käynti eli ns. kontrolli oli kriisipisteellä jokunen viikko sitten, ja mulla ei ollut huolia tai murheita mistä puhua. Lähdin haikein mielin, mutta iloisena pois.

Okei okei, sen verran pitää myöntää että koulussa olen käynyt toooodella laiskasti mutta se ei paljoa haittaa. Teen vain opinnäytetyötä mitä voin tehdä kotona, ja projektia koululle mitä voin myös tehdä kotona tai koulussa silloin kun huvittaa. En siis ole varsinaisesti sidottu mihinkään lukujärjestykseen, kunhan asiat tulee hoidettua. Verkkokursseja joille ilmottauduin että saisin puuttuvia opintopisteitä kasaan, olen tehnyt myös todella laiskasti. Toisaalta, olin koko viimeviikonlopun yksin mökillä tekemässä vain niitä kursseja ja tänäviikonloppuna jatkuu. Silti jää vielä monta kurssia suoritettavaksi viimeiseen jaksoon, mutta ehkä tämä tästä.

Haluan vain sanoa teille jotka ette käy koulujanne kunnolla; käykää siellä koulussa. Kaivatte viimeiseen opintovuoteenne syvää ja paskaista kuoppaa muuten. Ei ole kivaa ei.

Ei mulla kai muuta sanottavaa nyt oikeen ole. Ainiin paitsi että kävin työhaastattelussa ehkä maailman siisteimpään paikkaan, ja vaikka onkin epätodennäköistä että pääsisin sinne töihin niin meinaan kuolla jännitykseen.

Olette ihania kaikki, toivottavasti teillä menee myös hyvin <3