Töitä ja rahaa

Oho pitkä aika kulunut viimekerrasta ja en tiedä mistä alottaisin tai mitä kertoisin.

Jos vaikka kerron nyt siitä sitten mikä on ensimmäisin ja ajankohtisin asia: tyttöystävällä on rahat ihan lopussa, se ei maininnu siitä halaistua sanaakaan ennenkuin tänäamuna muistin että se ihan ohimennen sano siitä jotain mutta en sillon kiinnittänyt asiaan huomiota. Pääti sitten kysyä että mikä sen rahatilanne on, ja heikkohan se. Sanoin sille että anna tilinumeros tai lähetän sulle postitse vaikka vhän rahaa, ja aion oikeasti tehdä niin koska tyttöystäväni on ruokkinut mua vaikka kuinkapaljon ja mä oon elänyt sen siivellä. Ei mulla ittelläkään rahaa liiemmin ole mutta vähän enemmän, ja kesätyön eka palkka tulee kohta.

Vähän kyllä metityttää miten tyttöystävällä voi olla rahat loppu koska sen pitäisi saada kuukaudessa kiinteä rahamäärä elämiseen, onko se raha jäänyt nyt saamatta vai viekö ahmimiskohtaukset ne? Tyttöystäväni on kuitenkin ollut aina tosi tarkka ja huolellinen rahan kanssa toisin kuin mä. Mutta ehkä mun pitää aikuistua nyt tän(kin) asian suhteen ja alkaa kattoa enemmän rahankäytön perään.

Keskiviikkona meen kriiisipisteelle käymään kun sain sinne asiakkuuden ja sovittua ekan käynnin, ihan tosi jeejeee mä tykkään puhua ja päästä puhumaan kun on paha olla. Jotenki kirjottaminen tai mikään muu ei oo yhtään sama kun se että voi puhua jonkun kanssa. En tippunutkaan kesällä ihan ulkopuolelle, mulla on kriisipiste ja esimies.

Oon kesätöissä silleen että asun työpaikallani ne päivät kun olen töissä, ja viikossa olen kaksi-kolme päivää kaupungissa lomilla. Yksi päivä töissä oli ollu tosi huono päivä, kaikki mennyt pieleen ja mikään ei ollu onnistunut, sitten menin vielä tyhmänä lukemaan illalla tyttöystävän blogia ja mikäs muukaan siitä seurasi kun paha olo. Mun ei pitäis lukea sitä kyl, tulee vaan paha olo. Jokatapauksessa kun olin lukenu sitä tuli vaan niin käsittämättömän paha olo että halusin vaan puhua jollekkin, onneksi esimieheni tietää tyttöystävän syömishäiriöstä niin pysty vaan nykäsemään sitä hihasta että voitko puhua hetken. Mut voi herranjumala kuinka vaivaantunut olo siitä tavallaan tulee että vuodattaa esimiehelleen kamalasti oman elämän ongelmia ja varsinkin se että kun ei voi antaa takasin mitään muuta kun "kiiitos". Joktapauksessa auttaa niin paljon että voin puhua jos tulee paha olla, ja mun esimies on ihan tosimukava tyyppi jolle on helppo puhua. Arvostan esimiestäni mielettömästi.

Ei minulla muuta, vielä tässä silmiini osunut Viivi ja Wagner.