tiistai 22. toukokuuta 2012

Siivosin lattialta sen veriä

Viikonloppuna oltiin mökillä ja meni kivasti, enpä nyt jaksa paljoa siitä kirjoitella koska koitan pitää kirjoituksen lyhyenä kuulumisten päivittämisenä enkä analyyttisenä deepshittinä. Jokatapauksessa siellä meni ruokaa hyvin ja herkkujakin upposi eikä ainakaan mulle näkynyt mitään hampaiden kiristelyä siitä. Oli muutenkin kivaa kun oltiin poissa kaiken keskeltä, oli oikeasti kunnolla aikaa toisillemme ja tehtiin yhdessä kivoja juttuja.

Maanantaina käytiin meidän mummolla missä tyttöystävä ihan itse ehdotti että mentäisiin syömään tänään ulos, siis wau! Tuli kiva olo koska en muista milloin viimeksi se olisi ehdottanut jotain tollasta. No käytiin ulkona syömässä ja kaikki meni kivasti hyvin, ei siis mitään että "syön vähän" tai "käyn oksentamassa" juttuja.

Eilen tyttöystävä kävi taas puhumassa jossain osastolla mihin oli saanut lähetteen laitoksesta, mutta eihän siitä(kään) mitään tullut vaan todettiin taas että sori et pääse tänne. Se laitoksen tyyppi joka siellä tulohaastattelussa oli ollut sen kanssa oli kuulemma ihan "wtf, miks ei pääse" mut ei vaan nyt sit napannu. Onneks se ehkä alkaa vähän enemmän tehdä taas juttuja ja hengailla laitoksensa osastolla sekä osallistumaan niiden toimintailtoihin, jos siitä olisi edes jotain iloa.

Iltapäivällä menin tyttöystävän kämpille ja siellä odotti keittiössä verinen lattia, nice. Tyttöystävä oli kyllä silleen "eeeh, älä mee keittiöön mun pitäis kyllä ehkä siivota sitä vähän ennen ku meet sinne" mut vahinko oli jo tapahtunut ja olin nähnyt. Yleensä mua ällöttä kaikki veri ja verta vuotavat viiltelyjäljet muttei nyt, ehkä syy oli vaan siinä että se veri oli kuivunut jo.

Keinuttiin pihassa ja kelailtiin mitä tehä, päätettiin lähteä linnanmäelle palloilemaan (hups, nyt paljastin missäpäin suomea asutaan). Matkalla käytiin ostelemassa eväitä ja kun kesä tekee tuloaan niin mitäs muutakaan kaupassa oli kun alennusjäätelöitä, päätettiin ostaa sellaiset, patonkia ja hedelmät. Koitin saada tyttöystävän ostamaan banaanin mutta ei, omena piti hänen saada. En tiedä johtuiko se siitä että banaani sisältää ~melkein puolet enemmän kilokaloreita kuin omena, mutta en alkanut valittamaan tai väittämään vastaan koska ihan turhaa tollasista pikkujutuista itkeä. Lintsillä palloiltiin ihmettelemässä, käytiin panoraamassa, ostettiin yhdet laiteliputja syötiin hattara puoliksi.

Kun päästiin takasin tyttöystävän kämpille siivosin sen veret keittiön lattialta.

Mua pelottaa että putoon kesällä ihan tyhjän päälle kun ei ole kuraattoria johon en kylläkään ole saanut kunnon puheyhteyttä, eikä ketään kelle puhua kun tulee sellanen olo. Mietin vähän kriisipisteelle menemistä mut enpä tiedä, pelottaa se ja tyttöystävä on aiemmin käynyt siellä niin tuntuis vähän hassulta mennä itekin puhumaan sinne. Ja mä en edelleenkään tiedä mitä tekisin sen ateriasuunnitelma+salikortti -jutun kanssa.

Auttakaahe joku miuu, mie en vaa tie mitä pitäis tehrä?!

2 kommenttia:

  1. Sun pitää löysätä ittes suhteen. Asetat liikaa paineita itsellesi, mikä tietysti aiheuttaa ahdistusta entisestään. Mikään, mitä sun tyttöystävälle tapahtuu, ei ole sun syytä.

    Se pääsee hoitoon. Nyt voit ottaa hieman rauhallisemmin. Puhu sun tyttöystävälle siitä, miten paljon koet ahdistusta kun tilanne on niin epävarma ja et joudut käymään kaiken tän läpi aivan yksin. Ehkä tyttöystävä voisi avoimemmin kertoa asioistaan? Se helpottais sun oloa, kun tiedät, missä mennään ja onko asioihin puututtava vielä tiukemmalla kädellä.

    Ja monet naiset on kuule semmosia, että kovasti ne itsemurhaa ajattelee ja paisuttelee elämäänsä (kuten minä), mutta harvalla "on munaa" tehdä se. Että ihan rauhassa. En usko, että se nyt suin päin mitään tekee.

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida, että oot jo aikasemmin sen sanonu. Tai ainakin mä oon tajunnu, että asut Helsingissä, ku muualla Suomessa ei ole metroja ;)

    VastaaPoista

Jos tunnistat mut tai jonkun näistä teksteistä: olet tervetullut kommentoija, mutta pidä tunnistus omana tietonasi.