Maistoin omaa lääkettäni

Dodi, tyttöystävä oli löytänyt jotenkin kummasti tiensä tänne. Ei tavallaan mikään yllätys koska asutaan noin käytänössä katsoen yhdessä - vietän useamman yön sen luona kuin omassa kodissa.

Jokatapauksessa se oli tosissaan löytänyt tiensä tänne ja lukenut nää kirjotukset, ihan samaan tapaan kuin mä olin lukenut sen kirjoitukset. Eli sain maistaa omaa lääkettäni ja tasoissa ollaan. Se myönsi sen että oli lukenut, samalla tyttöystävä kerto paljon muutakin ja sai mut itkemään.

Sillä on paha olla, ilmeisesti tosi paha olla. Se on huostaanotettu, asuu laitoksessa eikä voi puhua oikeastaan kenellekkään siellä siitä miltä oikeasti tuntuu ja siksi se on käynyt puhumassa muualla mutta ne käynnit loppuu kohta. Sen piti päästä laitoksen kautta puhumaan ulkopuoliselle työntekijälle jonnekkin, mutta se ei järjestynytkään. Ravitsemusterapeutilla tyttöystävä alkaa ilmeisesti käydä kohta, mikä on ihan hyvä mutta ei sielä pysty puhumaan kaikesta. Ei sielä pysty puhumaan pahasta olostaan.


Se sanoi että itsemurha on pyöriny päässä paljon viimeaikoina.


Kun luin ton niin aika vaan pysähty, hetken mietin mitä siinä luki ja sitten aloin itkeä ihan hillittömästi. Tyttöystäväni on mulle ihan mielettömän tärkeä ja rakas ihminen, enkä ole tuonut sitä täällä esille miten tuhat söpöä ja miljoona ihanaa asiaa hänessä on. Nyt kadun sitä etten ole tuonut sitä esille, tyttöystävä oli saanut kirjoituksistani mielikuvan että olisi vain rasite, turhake, väsyttäjä ja itsekäs. Asia ei todellakaan ole näin.


Toivon vaan ettei se koskaan ikinä tekis sitä, jäisin sillon mun elämässä ihan tyhjän päälle. Suoraansanottuna ja rehellisesti: mua pelottaa. Mitä jos se tappaakin oikeesti ittensä tai muutenvaan päättää että katoaa mun elämästä? Mitä mä sillon teen?

Just nyt oon niin onnellinen että maanantaina on aika koulun kuraattorille.

- - -


Toisaalla: koulu ei mene kamalan hyvin erinäisistä syistä, kirjotelen siitä myöhemmin kun olen saanut puhuttua opon kanssa.