Oon miettinyt koko päivän millä sanoilla alottaisin tän kirjotuksen, mutta mä en vaan tiedä.

En mä oikeesti ole päässyt yli meidän erosta. Mitenköhän tän selittäis... Teen ihan mielettömiä määriä töitä. Töiden jälkeen tulen kotiin ja teen vähän lisää töitä. Riisi oli ennen se vastavoima töille. Mulla ei pahemmin ole kavereita, vaan tuttuja. Se ero näissä on se että kavereita näkee ja tekee niiden kanssa asioita, tutut vaan tuntee ja niitä näkee satunnaisesti. En saa vastavoimaa töille kavereista. Jos asian haluaa sanoa karusti niin mun elämässä ei ole juurikaan sisältöä.

Kaipaan Riisiä koska sen kanssa oli hyvä viettää aikaa, nyt en vietä aikaa oikein kenenkään kanssa. Ikävöin sitä että pystyi puhumaan ihan kaikesta, nyt mulla ei ole ketään kelle kertoa päässä pyöriviä synkkiä ajatuksia.

Viimeviikolla töissä ollessani lähetin muutaman kerran Riisille pitkän tekstiviestin miten paha on olla. Kerran soitin mutta en osannut sanoa mitään. Tuntuu että ei vaan ole oikeutta, että se ei ehkä edes halua kuulla kun vaan valitan ja itken pahaa oloa. Mutta ei mulla ole ketään muuta kelle lähettää tekstiviesti tai soittaa jos tulee paha olo.

Aiemmin päivällä oli hyvä olla ja en osannut puhua kriisipisteelläkään viimeviikolla ahdistaneista asioista koska olin niin hyvällä tuulella. Nyt kuitenkin ahdistaa ihan mahdottoasti.

Sekavaa.