En tiiä mikä siinä on ja miksi ihmeessä piinaan edelleen itseäni, mutta aina satunnaisesti sellaisen tietynlaisen perhe-idyllin näkeminen saa mut miettimään miten kaunista ja hyvää oltaisiin oltu Riisin kanssa jos oltaisiin pysytty yhdessä ja peitottu syömishäiriö. Kadehdin niin välillä ystäviäni joilla näyttää olevan hyvä parisuhde, mukava koti, maailman suloisin(/suloisimmat) lapset ja niillä on silti aikaa kaikkeen vapaaehtoistoimintaan ynnä muuhun. Uskaltaisin melkeen väittää että haaveilin samanlaisesta elämästä Riisin kanssa. Mutta se on ollut jo pitkään mahdotonta, miksi haikailen sen perään edelleen välillä?

Todella rakastan sitä ihmistä.

Tälläinen lyhyt ja pikainen pitkästä aikaa. Ehkä joskus jaksan kirjoitella taas pidemmin kuulumisia.

Apua, iiks. Oon puhunut muutamille kavereille yleisesti syömishäiriöistä jotain mutten kertonut sen enempää kuin että olen ollut itse läheisenä.

Nyt yksi näistä kavereista tuli kysymään että mitä voisi tehdä kun hänelle tärkeä ihminen oireilee bulimisesti. Apua, apua Laihapoika pakenee ja menee syömään papua. Pitäiskö mun osata kertoa jotain konkreettista? Okei kyl mä sain ihan fiksua juttua ulos ja toivottavasti autettua ainaki jotain.

Mut hui.

Tajusin että olen päässyt tavoittelematta siihen, mitä hain kun aloitin tän blogin. Paino on noussut enkä ole enää niin hoikka kuin silloin. En oo kyllä käynyt vaa'alla mutta kyllä sen näkee että painoa on tullut lisää viimeisimmän vuoden aikana.

Sitten tajusin että oikeastaan kaipaan sitä aikaa kun olin vähän laihempi, näytin silloin kivemmalle. Teenpä sen kunniaksi jotain poikkeuksellista ja julkaisen kuvan itsestäni noin puolitoista vuotta sitten. Joku ehkä tunnistaa, kiva, pidä se omana tietonasi jooko.

Voisin ehkä tehdä pienesti töitä sen eteen että näytän taas kivemmalle. En kyllä aio kehittää mitään pakkomiellettä siihen, mutta alkaa vaan kiinnittää vähän huomiota siihen mitä syön. Ennen mun ja Riisin eroa mähän söin hyvin ja terveellisesti, mutta eron jälkeen aloin syödä tosi paljon herkkuja (siis oikeasti paljon) ja sille tielle on jääty.

Selailin muuten koneella olevia kuvia kun etsin tuota kuvaa. Törmäsin siinä etsiessä kuviin musta ja Riisistä. Niin onnellisia. Niin rakastuneita. Ja niin hölmöjä. Paljon tosi hyviä kuvia Riisistä missä se näyttää tosi hyvälle, ihan oikeen suruttaa että niiden kuvien ottamisen aikaan Riisi oli jo sairastunut.

Vähän aloin silti haikailemaan sen onnellisuuden ja elävän elämän perään.
Muutama kyynel silmäkulmassa.
Pakko mennä tupakalle rauhoittumaan.
Koska pääsen vihdoin lopulta kokonaan yli ja voin muistella aikaa Riisin kanssa ilman tunnereaktiota?

Kaikki on hyvin

Oho, onpas ollut tahattoman pitkä tauko päivittämisessä. Kesä meni niin huristen ohi ja sen jälkeen oli noita asunto ja työjuttuja selvitettävänä niin paljon että ole kerinnyt muuta ajatella. Eikä mulla oikeastaan mitään varsinaista kerrottavaakaan ole ollut.

Vähän voisin kuitenkin päivitellä kuulumisiani nyt. Kesätöiden loppumisen jälkeen kerkisin muutaman viikon ettiä töitä ja kävinkin yhdessä työhaastattelussa joka meni tosi hyvin mutta muutama päivä myöhemmin firma ilmoittikin ettei aiokkaan palkata ketään kyseiseen työhön.

En löytänyt oman alan töitä joten päädyin erään koulun keittiöön, mikä on kyllä ihan tosi mukavaa. Työkaverit on kivoja ja työtehtävät just mulle sopivia, ei mitään tylsää muttei sentään mitään pääruuan valmistusta koko koululle :D Oon kerinnyt olla siell' nyt muutaman viikon ja pomo luottaa muhun nyt jo tosi paljon. Yks huono puoli siinä työssä on, se alkaa tosi aikasin - seitsemältä.

Asunnon suhteen en oo jaksanut tehdä mitään vaan jäin tänne porukoille vielä, eikä nyt silleen ole mikään kiirekkään pois. Ehkä kuukauden tai kahden päästä voisi alkaa miettiä asiaa uudelleen kun on saanut muutamat palkat ensin.

Kävin tänään muuten yhdessä oman alan työhaastattelussa mikä tuli ihan yllättäen, ja päädyin nyt tekemään ainakin alkuun freelancerina töitä sellaselle kahden kaveruksen firmalle. Olivat tosi mukavia tyyppejä, ne piti musta ja mun tän hetkisestä osaamisesta. En malta odottaa että työt niiden kanssa alkaa!

Tänään tapahtui jotain muutakin, nimittäin kävin pitkästä aikaa Etelän sylin kahvihetkessä tarkoituksena käydä vaan moikkaamassa tyyppejä jos sattuisi olemaan tuttuja paikalla. No siellä oli kuin olikin! Oli tosi ihana kuulla että tällä yhdellä tärkeäksi muodostuneella tyypillä menee nykyään hyvin ja oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Ainiin sitä vielä piti kertoa että eräs blogaaja ei kirjoittanut piiiiitkäään aikaan ja olin siitä tosi huolissani koska jostain kumman syystä välitän siitä ihmisestä. Periaatteessa tuntemattomasta. Sitten se poisti bloginsa ja olin vielä enemmän huolissani mutta hihi sainkin siltä eilen sähköpostia ja sain kuulla kuulumisia <3 Pitääkin vielä tänään kirjoittaa kirje ja vastata.

Ihan hassua muuten miten jostain ihmisestä voi alkaa välittää pelkän blogin perusteella niin kovasti, että itkee kun se ottaa yhteyttä sen jälkeen kun on alkanut pelätä pahinta.

Mulla siis pyyhkii hyvin ja oon ollut viimeaikoina jopa aidosti iloinen. Kun sanoin kesällä että tuntuu siltä kun vihdoin taas eläisi, niin nyt se tuntuu vielä voimakkaammin.

Ootte kaikki tärkeitä, ja tsemppiä sekä jaksamista niille joilla ei mene niin hyvin :)

Vittu.

Oon alkanu pikkuhiljaa höllentää sitä ketä päästän lukemaan tätä blogia ja kenelle kerron ihan rehellisesti miksi minä ja Riisi erottiin.

Enää en jaksa valehdella ja peitellä asiaa sellaisilta ihmisiltä jotka ei tunne Riisiä. Tätä blogiakin päästin taas yhden uuden tutun ihmisen lukemaan, nyt tätä taitaa lukea tutuista hän, Riisi(?), Ruis ja Chaos. Okei tää oli "vaihtokauppa" niin että sain kutsun hänen suljettuun blogiinsa.

Paska luuseri

Piti tulla kirjottamaan jo vähän aikasemmin mutta en oo jaksanut, anteeksi.

Sain tietää äsken että Riisi seurustelee nykyään jonkun kanssa, ihan kiva silleen sille ja ei siinä mitään mut jostain syystä tuli järkyttävän paska olo. Ehkä toi vaan kruunas sen huonon olon mitä on vellonut viimeaikoina.

Kävin joku aika sitten työkkärissä koska syksylle ei tosissaan ole opiskelupaikkaa eikä töitä ja kesätyöt loppuu kun muilla alkaa koulut. Ne ei kuitenkaan työkkärissä suostunut palvelemaan mua vaan totesivat että tule syksyllä kun kesätyö on loppunut, haistakaa vittu! Kerrankin koittaa hoitaa jonkun asian ajoissa ja kunnolla mutta ei, kun ei saa.

Kävin myös työhaastattelussa, olisin kuulemma loistava työntekijä sinne mutta kun. Olen jäsenenä yhdessä osuuskunnassa jonka toiminta on kilpailevaa tuolle yritykselle ja teen tälle osuuskunnalle vähän töitä, tämä oli yritykselle suuri ongelma. Kutsuivat työhaastatteluun face-to-face vain siksi että halusivat puhua tästä asiasta, puheista jäi vähän sellainen olo että he vaatisivat minua lopettamaan töiden teon osuuskunnalle mihin en todellakaan suostu. Jäi aika huonot fiilikset ja vaikka he päättäisivät että tuo ei ole ongelma niin en tiedä haluanko töihin tuollaiseen firmaan. Mistään muista oman alan firmoista ei toisin ole kuulunut minkäänlaista vastausta ja kaipaisin todella kipeästi töitä joten...

Mietin että jos hakisin sitten vaikka johonkin kahvilaan töihin, jos ne nyt haluaa tälläistä töihin.

Tässä alkoi myös vituttamaan kun olen samassa kesätyöpaikassa nyt kolmatta kesää ja huonoiten palkatussa työssä siellä, sellaisessa työssä missä on yleensä 15- ja 16-vuotiaita. Työpaikka ja -yhteisö on kyllä aivan ihana mutta kaipaisin haastetta, enemmän vastuuta ja tottakai palkkaa. Hain täksi kesäksi vuoroesimieheksi joka olisi seuraava askel edetä tuolla, mutta en päässyt. Kuitenkin ensimmäistä vuotta alaa opiskeleva pääsi vuoroesimieheksi, tavallaan ymmärrän mutta vituttaa myös aivan pirusti.

Muutto omaan asuntoon alkoi juuri kusta, olin muuttamassa pieneen kommuuniin eroparin toisen henkilön tilalle mutta nyt tämä henkilö ei haluakkaan muuttaa vielä. Hänen ex olisi nyt muuttamassa ja pääsisin hänen tilalle asumaan mutta tulis vähän huono omatunto ehkä siitä ja tää eroparin toinen henkilö on sellainen jonka kanssa en ehkä ihan haluais kuitenkaan asua.

Oon myös ihan tosi yksinäinen. Kaipaisin vähän huomiota, kosketusta ja jotain ihmistä elämääni. Unikaveria. Ei ole näkyvissä, ei ole tiedossa. Lintusenkin suhteen kusin kaiken, siitä tuskin saa enää mitenkään koskaan edes satunnaista unikaveria.

Kaikenlaista tekemistä ja pohdittavaa on taas ihan jäätävästi enkä todellakaan tiedä miten selviän tästä kaikesta. Äsken mietin akoholi+lääke-settien vetämistä mutta en mä kuitenkaan ihan viittinyt, joku pisti onneksi päässä vastaan. Kuitenkin nyt on niin huono olo että tekis vaan mieli itkeä jonkun sylissä, mutta kenen?