Kaikki on hyvin

Oho, onpas ollut tahattoman pitkä tauko päivittämisessä. Kesä meni niin huristen ohi ja sen jälkeen oli noita asunto ja työjuttuja selvitettävänä niin paljon että ole kerinnyt muuta ajatella. Eikä mulla oikeastaan mitään varsinaista kerrottavaakaan ole ollut.

Vähän voisin kuitenkin päivitellä kuulumisiani nyt. Kesätöiden loppumisen jälkeen kerkisin muutaman viikon ettiä töitä ja kävinkin yhdessä työhaastattelussa joka meni tosi hyvin mutta muutama päivä myöhemmin firma ilmoittikin ettei aiokkaan palkata ketään kyseiseen työhön.

En löytänyt oman alan töitä joten päädyin erään koulun keittiöön, mikä on kyllä ihan tosi mukavaa. Työkaverit on kivoja ja työtehtävät just mulle sopivia, ei mitään tylsää muttei sentään mitään pääruuan valmistusta koko koululle :D Oon kerinnyt olla siell' nyt muutaman viikon ja pomo luottaa muhun nyt jo tosi paljon. Yks huono puoli siinä työssä on, se alkaa tosi aikasin - seitsemältä.

Asunnon suhteen en oo jaksanut tehdä mitään vaan jäin tänne porukoille vielä, eikä nyt silleen ole mikään kiirekkään pois. Ehkä kuukauden tai kahden päästä voisi alkaa miettiä asiaa uudelleen kun on saanut muutamat palkat ensin.

Kävin tänään muuten yhdessä oman alan työhaastattelussa mikä tuli ihan yllättäen, ja päädyin nyt tekemään ainakin alkuun freelancerina töitä sellaselle kahden kaveruksen firmalle. Olivat tosi mukavia tyyppejä, ne piti musta ja mun tän hetkisestä osaamisesta. En malta odottaa että työt niiden kanssa alkaa!

Tänään tapahtui jotain muutakin, nimittäin kävin pitkästä aikaa Etelän sylin kahvihetkessä tarkoituksena käydä vaan moikkaamassa tyyppejä jos sattuisi olemaan tuttuja paikalla. No siellä oli kuin olikin! Oli tosi ihana kuulla että tällä yhdellä tärkeäksi muodostuneella tyypillä menee nykyään hyvin ja oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Ainiin sitä vielä piti kertoa että eräs blogaaja ei kirjoittanut piiiiitkäään aikaan ja olin siitä tosi huolissani koska jostain kumman syystä välitän siitä ihmisestä. Periaatteessa tuntemattomasta. Sitten se poisti bloginsa ja olin vielä enemmän huolissani mutta hihi sainkin siltä eilen sähköpostia ja sain kuulla kuulumisia <3 Pitääkin vielä tänään kirjoittaa kirje ja vastata.

Ihan hassua muuten miten jostain ihmisestä voi alkaa välittää pelkän blogin perusteella niin kovasti, että itkee kun se ottaa yhteyttä sen jälkeen kun on alkanut pelätä pahinta.

Mulla siis pyyhkii hyvin ja oon ollut viimeaikoina jopa aidosti iloinen. Kun sanoin kesällä että tuntuu siltä kun vihdoin taas eläisi, niin nyt se tuntuu vielä voimakkaammin.

Ootte kaikki tärkeitä, ja tsemppiä sekä jaksamista niille joilla ei mene niin hyvin :)

Vittu.

Oon alkanu pikkuhiljaa höllentää sitä ketä päästän lukemaan tätä blogia ja kenelle kerron ihan rehellisesti miksi minä ja Riisi erottiin.

Enää en jaksa valehdella ja peitellä asiaa sellaisilta ihmisiltä jotka ei tunne Riisiä. Tätä blogiakin päästin taas yhden uuden tutun ihmisen lukemaan, nyt tätä taitaa lukea tutuista hän, Riisi(?), Ruis ja Chaos. Okei tää oli "vaihtokauppa" niin että sain kutsun hänen suljettuun blogiinsa.

Paska luuseri

Piti tulla kirjottamaan jo vähän aikasemmin mutta en oo jaksanut, anteeksi.

Sain tietää äsken että Riisi seurustelee nykyään jonkun kanssa, ihan kiva silleen sille ja ei siinä mitään mut jostain syystä tuli järkyttävän paska olo. Ehkä toi vaan kruunas sen huonon olon mitä on vellonut viimeaikoina.

Kävin joku aika sitten työkkärissä koska syksylle ei tosissaan ole opiskelupaikkaa eikä töitä ja kesätyöt loppuu kun muilla alkaa koulut. Ne ei kuitenkaan työkkärissä suostunut palvelemaan mua vaan totesivat että tule syksyllä kun kesätyö on loppunut, haistakaa vittu! Kerrankin koittaa hoitaa jonkun asian ajoissa ja kunnolla mutta ei, kun ei saa.

Kävin myös työhaastattelussa, olisin kuulemma loistava työntekijä sinne mutta kun. Olen jäsenenä yhdessä osuuskunnassa jonka toiminta on kilpailevaa tuolle yritykselle ja teen tälle osuuskunnalle vähän töitä, tämä oli yritykselle suuri ongelma. Kutsuivat työhaastatteluun face-to-face vain siksi että halusivat puhua tästä asiasta, puheista jäi vähän sellainen olo että he vaatisivat minua lopettamaan töiden teon osuuskunnalle mihin en todellakaan suostu. Jäi aika huonot fiilikset ja vaikka he päättäisivät että tuo ei ole ongelma niin en tiedä haluanko töihin tuollaiseen firmaan. Mistään muista oman alan firmoista ei toisin ole kuulunut minkäänlaista vastausta ja kaipaisin todella kipeästi töitä joten...

Mietin että jos hakisin sitten vaikka johonkin kahvilaan töihin, jos ne nyt haluaa tälläistä töihin.

Tässä alkoi myös vituttamaan kun olen samassa kesätyöpaikassa nyt kolmatta kesää ja huonoiten palkatussa työssä siellä, sellaisessa työssä missä on yleensä 15- ja 16-vuotiaita. Työpaikka ja -yhteisö on kyllä aivan ihana mutta kaipaisin haastetta, enemmän vastuuta ja tottakai palkkaa. Hain täksi kesäksi vuoroesimieheksi joka olisi seuraava askel edetä tuolla, mutta en päässyt. Kuitenkin ensimmäistä vuotta alaa opiskeleva pääsi vuoroesimieheksi, tavallaan ymmärrän mutta vituttaa myös aivan pirusti.

Muutto omaan asuntoon alkoi juuri kusta, olin muuttamassa pieneen kommuuniin eroparin toisen henkilön tilalle mutta nyt tämä henkilö ei haluakkaan muuttaa vielä. Hänen ex olisi nyt muuttamassa ja pääsisin hänen tilalle asumaan mutta tulis vähän huono omatunto ehkä siitä ja tää eroparin toinen henkilö on sellainen jonka kanssa en ehkä ihan haluais kuitenkaan asua.

Oon myös ihan tosi yksinäinen. Kaipaisin vähän huomiota, kosketusta ja jotain ihmistä elämääni. Unikaveria. Ei ole näkyvissä, ei ole tiedossa. Lintusenkin suhteen kusin kaiken, siitä tuskin saa enää mitenkään koskaan edes satunnaista unikaveria.

Kaikenlaista tekemistä ja pohdittavaa on taas ihan jäätävästi enkä todellakaan tiedä miten selviän tästä kaikesta. Äsken mietin akoholi+lääke-settien vetämistä mutta en mä kuitenkaan ihan viittinyt, joku pisti onneksi päässä vastaan. Kuitenkin nyt on niin huono olo että tekis vaan mieli itkeä jonkun sylissä, mutta kenen?

Täällä ollaan, tulin ihan pikaisesti kertomaan kuulumisia.

Kyytiä olen saanut paremmin kuin olisin odottanut, matkanteko ei ole kestänyt aivan jäätävän kauan koska ei ole tarvinnut olla peukku pystyssä kovin pitkään. Kävipä eilen jopa niin että hyppäsin bussipysäkillä pois kyydistä ja välittömästi sen jälkeen sain seuraavalta ohiajavalta autolta uuden kyydin, meni siis ehkä jotain 15 sekunttia uuden kyydin saamiseen. Oli pieni wtf olo. Mukavasti pääsin sillä kyydillä lähdelle tätä leirintäaluetta missä nyt olen (oikeastaan olen jokaisella kerralla päässyt mukavan lähelle vaikkakin se on vaatinut useamman kyydin).

Tänään tosin iski pieni takaisu kun jätin maantiekarttani hetkeksi pöydälle ja joku lapsi pölli sen sekä lähti sitten pois täältä, no onneksi uusia saa ja sain käyttää tätä tietokonetta niin voi miettiä seuraavaa siirtoa sekä tietysti vähän päivittää blogia. Olenkin itseasiassa aikalailla etuajassa siitä reitistä/aikataulusta jota alustavasti suunnittelin joten pitää imporvisoida jotain. Ajattelin jopa ihan tosissani että voisin lähteä Ouluun kerran Kirsi lupasi tarjota kahvit XD Jätän sen kuitenkin nyt tekemättä, mutta ehkä syksyllä voisin oikeasti käväistä Oulussa jos Kirsi suostuu kahvin lisäksi tarjoamaan majoituksen (koska oletettavasti syksyllä olen hyvin rahaton)?

Toistaiseksi ei ole syksylle töitä tiedossa eikä muutakaan rahaa kuin se mitä saan nyt kesällä laitettua säästöön, eli ihan liian vähän :I Tosin sain juuri todella lupaavan kutsun työhaastatteluun, toivottavasti se nappais.

Eipä mulla oikeen muuta, olette ihania kaikki <3 Ajattelin muuten että voisin tehdä kysymyspostauksen (koska ne on kai muodissa nyt tai jotain?) joten laittakaa kysymyksiä kehiin ja vastailen niihin joskus ennenkuin kesä loppuu.

IHan hassua, mulla on nyt viikon ajan töissä ollut ollu kamalan yksinäinen olo ja on ollu kauheen ikävää mennä yksin nukumaan telttaan. Torstaina pääsin muutaman päivän lomille mutta lopulta tulin jo perjantai-iltana takaisin töihin kun en vaan kestänyt sitä täydellistä yksinäisyyttä ja hiljaisuutta kotona.

Torstaina illalla selailin myös läpi kuvia, tottakai löysin musta ja Riisistä kuvia missä oltiin kauhean onnellisia. Aloin taas miettimään että mihin se välittäminen, iloisuus ja rakkaus meidän väliltä katos? Mitä tein väärin? Miks tässä piti käydä näin?

TÄnään ihan tosi mukava ilta mutta puun takaa tuli paha olo, ehkä se johtuu siitä että näki niin paljon onnellisia parisuhteita. Kaipaisin niin jotain juttua, pientä säätöä tai jotain, läheisyyttä. En vaan uskalla koskaan heittäytyä sopiviin tilanteisiin mukaan, enkä usko etä kukaan olis musta aidosti kiinnostunut.

Ainiin hei, mä lähden ihan muutaman päivän päästä kiertämään maata liftaten. Jee \0/

Lyhyet kuulumiset tulin kertomaan,

Viimekesänä meillä oli töissä yks työntekijä jonka arvelin sairastavan anoreksiaa ja pakko sanoa nyt että haahaa, olin oikeassa! Koska satun olemaan keittiössä töissä niin tuli nyt tänään sattmalta puheeksi tän tyypin kanssa sen syömiset ja sitten hän kertoi sairastaneensa anoreksiaa pitkään. Tuli jotenkin kamala olo kun viimekesänä tuli kirottua kun piti tehdä aina oma ruoka ja koskaan ei saanut laittaa oikeen mitään raaka-aineita. Nyt olis vaan tehny mieli halata ja tukea ja kaikkea, mutta ehkä osoitin sanoilla tarpeeksi myötätuntoa. Nojaa, se tästä aiheesta.

Voisin tässä kertoa että olen tosissaan nyt koko kesän töissä niin tulee kirjoitettua entistä harvemmin, mutta hengissä ollaan ja koitan välillä päivittää kuulumisia.