Täällä ollaan, tulin ihan pikaisesti kertomaan kuulumisia.

Kyytiä olen saanut paremmin kuin olisin odottanut, matkanteko ei ole kestänyt aivan jäätävän kauan koska ei ole tarvinnut olla peukku pystyssä kovin pitkään. Kävipä eilen jopa niin että hyppäsin bussipysäkillä pois kyydistä ja välittömästi sen jälkeen sain seuraavalta ohiajavalta autolta uuden kyydin, meni siis ehkä jotain 15 sekunttia uuden kyydin saamiseen. Oli pieni wtf olo. Mukavasti pääsin sillä kyydillä lähdelle tätä leirintäaluetta missä nyt olen (oikeastaan olen jokaisella kerralla päässyt mukavan lähelle vaikkakin se on vaatinut useamman kyydin).

Tänään tosin iski pieni takaisu kun jätin maantiekarttani hetkeksi pöydälle ja joku lapsi pölli sen sekä lähti sitten pois täältä, no onneksi uusia saa ja sain käyttää tätä tietokonetta niin voi miettiä seuraavaa siirtoa sekä tietysti vähän päivittää blogia. Olenkin itseasiassa aikalailla etuajassa siitä reitistä/aikataulusta jota alustavasti suunnittelin joten pitää imporvisoida jotain. Ajattelin jopa ihan tosissani että voisin lähteä Ouluun kerran Kirsi lupasi tarjota kahvit XD Jätän sen kuitenkin nyt tekemättä, mutta ehkä syksyllä voisin oikeasti käväistä Oulussa jos Kirsi suostuu kahvin lisäksi tarjoamaan majoituksen (koska oletettavasti syksyllä olen hyvin rahaton)?

Toistaiseksi ei ole syksylle töitä tiedossa eikä muutakaan rahaa kuin se mitä saan nyt kesällä laitettua säästöön, eli ihan liian vähän :I Tosin sain juuri todella lupaavan kutsun työhaastatteluun, toivottavasti se nappais.

Eipä mulla oikeen muuta, olette ihania kaikki <3 Ajattelin muuten että voisin tehdä kysymyspostauksen (koska ne on kai muodissa nyt tai jotain?) joten laittakaa kysymyksiä kehiin ja vastailen niihin joskus ennenkuin kesä loppuu.

IHan hassua, mulla on nyt viikon ajan töissä ollut ollu kamalan yksinäinen olo ja on ollu kauheen ikävää mennä yksin nukumaan telttaan. Torstaina pääsin muutaman päivän lomille mutta lopulta tulin jo perjantai-iltana takaisin töihin kun en vaan kestänyt sitä täydellistä yksinäisyyttä ja hiljaisuutta kotona.

Torstaina illalla selailin myös läpi kuvia, tottakai löysin musta ja Riisistä kuvia missä oltiin kauhean onnellisia. Aloin taas miettimään että mihin se välittäminen, iloisuus ja rakkaus meidän väliltä katos? Mitä tein väärin? Miks tässä piti käydä näin?

TÄnään ihan tosi mukava ilta mutta puun takaa tuli paha olo, ehkä se johtuu siitä että näki niin paljon onnellisia parisuhteita. Kaipaisin niin jotain juttua, pientä säätöä tai jotain, läheisyyttä. En vaan uskalla koskaan heittäytyä sopiviin tilanteisiin mukaan, enkä usko etä kukaan olis musta aidosti kiinnostunut.

Ainiin hei, mä lähden ihan muutaman päivän päästä kiertämään maata liftaten. Jee \0/

Lyhyet kuulumiset tulin kertomaan,

Viimekesänä meillä oli töissä yks työntekijä jonka arvelin sairastavan anoreksiaa ja pakko sanoa nyt että haahaa, olin oikeassa! Koska satun olemaan keittiössä töissä niin tuli nyt tänään sattmalta puheeksi tän tyypin kanssa sen syömiset ja sitten hän kertoi sairastaneensa anoreksiaa pitkään. Tuli jotenkin kamala olo kun viimekesänä tuli kirottua kun piti tehdä aina oma ruoka ja koskaan ei saanut laittaa oikeen mitään raaka-aineita. Nyt olis vaan tehny mieli halata ja tukea ja kaikkea, mutta ehkä osoitin sanoilla tarpeeksi myötätuntoa. Nojaa, se tästä aiheesta.

Voisin tässä kertoa että olen tosissaan nyt koko kesän töissä niin tulee kirjoitettua entistä harvemmin, mutta hengissä ollaan ja koitan välillä päivittää kuulumisia.

Eilen aamulla vielä soitin opettajalle ja selvittelin yhtä kurssia niin että sain siitä suoritusmerkinnän. Hieman viimetinkaan meni saada kaikista kursseista suoritusmerkinnät mutta mä sain ja valmistuin! Kesätyötkin alkaa pian, siellä menee koko kesä ja samaan aikaan pitäis kuumeisesti ettiä vakituista työpaikkaa syksylle jotta olis jotain tekemistä sekä tulonlähde.

Valmistumisen lisäksi mulle varmistui että muutan kesätöiden loputtua elokuussa, kommuuniin kahden tutun luokse. Taas nyt elämä ei ole ollenkaan hullumpaa.

En vittu enää koskaan koita piristää jonku aamua/päivää/elämää samaan tapaan kun Lintusen. Voisin myös jatkossa olla sotkeentumatta ihmissuhteisiin.

Nähtiin siis Lintusen kanssa ja puhuttiin. Olin saanu sille ihan paskat housuun sen lapun takia kun se oli käsittänyt sen väärin. Oli tosi mukavaa, puhuttavaa riitti taas ja saatiin selvitettyä tää pieni väärinymmärrys todeten että kumpikaan ei oo valmis seurustelemaan ja et aika ei oo oikea mutta on kiva hengata joten pysytään kavereina. Lintunen auttoi myös ihan mahdottomien koulutehtävien kanssa niin että aiemmin samana päivänä lytätty haave valmistumisesta sai taas voimaa.

Kesä menee periaatteessa kokonaan töissä eli mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin on aika minimaaliset, ellei jotain hämmentävää tapahdu kun oon viikon kiertämässä maata.

Ps olin oikeessa Lintusesta, sillä on ainakin joskus ollut syömishäiriö

Jee mulla on vihdoin jotain muuta kerrottavaa kun koulu! Alotetaan silti siitä eka, eli homman nimi on se että kaks viikkoa koulua jäljellä ja kolmen kurssin kohtalo on edelleen avoin.

Yhden kurssin opettaja on ollut sairaslomalla ja rukoilen että se palais töhin maanantaina, toisesta kurssista opettajan pitäis lähettää vielä muutama tehtävä ja matikka on ihan perseellään. En oo mitenkään hyvä matikassa ja tilastomatikka menee varsinkin ihan yli hilseen, asiaa ei auta se että meidän opettaja suhtautuu tosi nihkeesti hommaan ja oli sitä mieltä että juhannuksena voisin käydä tekemässä kokeen. No kiitos vaan, ei auta juhannus paljoa kun sitä ennen pitäis valmistua ja oon juhannuksen kai töissä. Onneks meidän opo on ihan mahtava ja puhu toiselle matikan opettajalle jonka kanssa asia saadaan nyt varmaan kuntoon.

Niin ja se toinen asia, tapasin torstaina uuden ihmisen! En muista koska olisin viimeeksi tutustunu uusiin ihmisiin (jos ei lasketa työpaikan koulutuksia) joten oon nyt ihan fiilareissa tästä. Jonkun aikaa vaihdettiin viestejä netissä, todettiin että juttu luistaa ja kumpikin pitää toista viestien perusteella ihmisenä johon haluaa tutustua. Näinpä me sitten nähtiin ja pitää myöntää että olin kyllä hirveen hermostunut mutta hyvin meni :)

Oli todella mukava puhua jonkun kanssa pitkästä aikaa jotain (semi)järkevää ja mielenkiintosista asioista. Tajuttiin että ollaan puhuttu jo monta tuntia vasta kun kuultiin ohimennen naapuripöydästä paljonko kello on.

Mutta. Koska jokaiseen tarinaan liittyy pieni mutta. Mussa on pakko olla jotain vikaa kun pari kertaa iltapäivän aikana mietin ohimennen "onpa toi hoikka, onkohan sillä syömishäiriö?", mut hoikkahan voi olla ihan muutenkin. Tyhmä minä, tyhmät ajatukset. En myöskään oikeen tiedä miten edetä koska siitä tosissaan on aikaa kun olen tutustunut tälleen uusiin ihmisiin, mutta ehkä asiat menee omalla painollaan. Oon myös melkeen koko kesän, kahdeksan viikkoa, töissä pois kaupungista ja pelkään et se jotenkin rokottaa tätä vaikka joka viikko onkin muutama vapaapäivä kaupungissa.

Ah tästä päästään muuten vielä yhteen asiaan. KESÄ <3 Päätin että tästä kesästä tulee parempi kuin viimekesästä jolloin oli hankalaa. Aijoin uida paljon, nauttia auringosta, kavereista, vapaudesta, lämmöstä, syödä jäätelöä ja pitää ylipäätänsä iloisen kesän. Vaikka on kahdeksan viikkoa töissä, voi nauttia kesästä! (okei asiaan vaikuttaa paljon se että mun työpaikka ja -kaverit on ihan mahtavia)

Kahdeksikko- haaste

Säännöt:

Kiitä haasteen antajaa/antajia

Kiitos Casmira

Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle:

Oon vähän tylsä ja en jaa koska en seuraa kuin ihan muutamaa blogia enää ja niissä tää haaste on jo ollut.

Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi:

1, Oon ehdottomasti kissa-ihminen

2, Nuorempana olin paljon mukana politiikassa ja muussa vaikuttamistyössä

3, leffat <3

4, Haaveilen siitä että voisin muuttaa johonkin pienelle paikkakunnalle mutta suuren kaupungin lähelle

5, Rakastan kotimaan matkailua

6, Poliisi on kiinniottanut mut ja vienyt putkaan kaukana helsingistä

7, Oon varastanut kaupasta kerran. Lakupatukan

8, En tykkää matkustaa autolla tai bussilla. Juna, ratikka ja metro <3

Pakko jakaa vielä tää ihana sarjakuva johon törmäsin, anteeksi pitkä postaus.

Ryhmänohaaja soitti, en uskaltanu vastata. Sitten kuitenkin keräsin itteni koska joskus mun on sinne otettava yhteyttä ja selvitettävä opiskelut. Soitin siis takaisin ja sovittiin huomenna palaveri ryhmänohjaajan ja opon kanssa.

Nyt vaan pitää tsempata ittensä aamulla ylös.