Oma suhteeni ruokaan

Isä jaksaa aina muistuttaa kuinka söin pienenä kaikkea "epätavallista" pienelle ihmiselle, marinoituja valkosipulinkynsiä, kapriksia sekä viininlehtikääryleitä. Lapsena oikeasti söin melkeen mitä tahansa, mutta silti olin aina laiha. Mun kylkiluut näkyi ihan selvästi joskus kun olin 6-8v. Muistan ihan selvästi että siitä on kuvakin, mutta en löytänyt sitä vaikka koitin etsiä kovasti. Löysin kyllä ison laatikon täynnä Riisin lähettämiä kirjeita, paketteja ja pieniä lahjoja sekä meidän kihlasormusten rasian.

Ala-asteen loppupuoliskolla oli aika jolloin olin oikea pullaposki, enkä oikeastaan tiedä miksi koska muistikuvieni mukaan en syönyt yhtään sen enempää. Sitten musta tuli taas ruipelo kuten mummo sanoo, näytän aika laihalta (ja olenkin). Laihuus on vaan sellainen mitä mä olen, mun biologinen paino on olla vähän laiha. Yläasteella terveydenhoitaja meinasi kerran lähettää ravitsemusterapeutille koska oli huolissaan mun alhaisesta painosta.

Yläasteella olin myös mielettömän aktiivinen koulussa ja muutenkin, olin tukioppilaana, oppilaskunnan hallituksessa, hankkeissa joissa nuorten ääni tuotiin "paremmin kuuluviin", koulun AV-mies, poliittisen nuorisojärjestön toiminnassa, Planin lastenhallituksessa ja mitä kaikkea nyt olikaan. Joskus jäi kiireessä syömättä tai söin huonosti.

Joskus yläasteella ollessani aloin myös kasvissyöjäksi, kävin Protun ja löysin yhden pienen kivan kahvilan missä aloin tehdä töitä. Tuossa pienessä kahvilassa tapasin vähän myöhemmin Ruiksen. (Vitsit muuten kun ei pysty enää kunnolla muistamaan minä vuonna on tapahtunut mitäkin.)

Koskaan en ole syönyt mitenkään erityisen paljon, mutta vatsan aina täyteen. Joskus olen saattanut syödä pelkkiä herkkuja ja elää niiden avulla ilman lämmintä ruokaa, mutta en silti näe että mulla olis minkäänlaista syömishäiriötä.

Ironista kyllä, tapasin Riisin niin että oltiin kumpikin tuon erään kahvilan takahuoneessa kun satuin mainitsemaan siitä että en ole kerinnyt syödä mitään. Riisi nousi ylös, meni keittiöön ja tuli sieltä kohta takaisin sämpylän kanssa. Taisin jotenkin vastustella sen syömistä koska Riisi tunki sen mun suuhun. Ja näin oltiin Riisin kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla tekemisissä. Tällöin taidettiin elää lopputalvea tai kevättä.

Samana kesänä menin ensimmäistä kertaa keittiöön töihin. Koska työpaikalla käytännössä asuttiin koko se aika kun oli töissä näin Riisiä vähän, mutta aina kun kävin kotona parin päivän vapailla oltiin melkein koko se aika Riisin kanssa yhdessä.

Mitähän sitten tapahtui, tuli syksy ja alettiin seurustella oikeasti Riisin kanssa. Jossain vaiheessa sain tietää Riisin sairaudesta. Tuli kesä ja lähdin taas samaan kesätyöpaikkaan. Oma syöminen muuttui vähän hankalammaksi. Muistan miten mulla oli töissä vaikeuksia syödä mitään ruokaa missä oli makaronia. Työt loppui, muutin käytännössä Riisille ja sinne alkoi muodostua meidän yhteinen pesä. Samalla kun Riisi söi vähän huonosti ja satunnaisesti, muuttui munkin syöminen entistä enemmän satunnaiseksi ja huonoksi. Aika paljon siinä mentiin Riisin mukaan.

Muistan kun kerran tein (en tosin muista mihin hetkeen sairastumisen jälkeen tämä sijoittuu) meille jotain ruokaisaa salaattia jolla koitin ehkä vähän salaa saada Riisin syömään. Häädin Riisin johonkin ja sanoin että tule kello se ja se, katoin pöydän nätiksi, laitoin kynttilät ja suitsukkeet ja kaikki. Hmm, voisin koittaa muistella tänne mitä siinä salaatissa oli...

Pohjana oli joku salaattisekoitus missä oli tyyliin rucolaa, pinaattia ja punamangoldia. Lisäksi mausteöljyssä säilytettyä fetaa, kurkkua, avokadoa, suolattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä sekä ruiskrutonkeja. Salaattiin valutin fetojen öljyä antamaan vähän makua ja kosteutta. Päälle vielä kaksi paistettua ja sydämmeksi muotoiltua punajuuripihviä. Lisäksi pakasteesta paistettua yrttivoi-patonkia. Jos oikein muistan, Riisi taisi tykätä tästä salaatista ihan mielettömästi. Täydellinen ilta.

Kesän jälkeen aloitin työssäoppimisen missä ei oikeen ole muuta fiksua tapaa ruokailla kuin ostaa mikroateria ja lämmittää se.

Meidän eron jälkeen jaksoin tehdä, tai edes hankkia ruokaa aika laiskasti. Töissä jäi monena päivänä syömättä koska en jaksanut mennä kauppaan ja miettiä minkä mikroaterian haluaisin. Viimeviikkoina kuitenkin olen jaksanut alkaa taas syödä vähän paremmin, tosin torstaista lähtien olen elänyt juustonaksuilla ja siiderillä. Paitsi perjantaina näin Riisiä keskustassa ja söin samalla lämmintä ruokaa kun kerran tuli poistuttua kotoa.

Oho anteeksi kun tuli näin kamalan pitkä kirjoitus :S Mietin muuten että voisin koittaa kirjoittaa seuraavaksi suhteestani isään ja siitä miten isän entinen naisystävä koitti tappaa mut. Mitä mieltä olette, haluaisitteko että kirjoitan siitä?