Perjantaiaamuna sain päähänpiston lähteä mökille yskin, rauhoittumaan ja selvittämään päätä. Ajattelin että jos siellä mökillä tulisi parempi olo.

Olin kyllä sopinut näkeväni Riisiä lauantaina mutta peruin sen ja sain Riisin huolestumaan kun kerroin suunnitelmistani. Ruiksen kanssa taas olin suunnitellut menemistä baariin mutta peruin senkin, se olis voinu muutenki olla vähän ahdistavaa kun siellä olis ollu jotain Ruiksen ystäviä joita en oikeen tunne.

Mökillä oli ihana olla kun pysty olemaan ja tekemään just kuten itse halusi. Vaikka olihan sitä kokoajan tekemistä, lumien sulattamista pesuvedeksi ja mökin pitämistä lämpimänä. Tuntui kuitenkin että ei ole mikään kiire tai paineita mistään, en uhrannut edes ajatusta töille tai pahalle ololle.

Kaikki oli täydellistä, olisin voinut jäädä asumaan sinne pidemmäksikin aikaa jos ei vaan olisi töitä. Toisaalta, rakastan junailua joten oli kiva matkustaa sinne ja tulla takaisin.

Riisi kyseli koko viikonlopun aina välillä että onko kaikki kunnossa, taisin siis saada sen huolestumaan kunnolla...

Muutenkin Riisi, en vaan taas ymmärrä. "Välitän susta" Miks teit sitten tän mulle, miksi miksi miksi? En ymmärrä en käsitä, huoh, okei okei, voi välittää vaikka ei rakasta. Miksi mun on niin vaikea ymmärtää se?

Puhuin äsken Riisin kanssa, se oli tavannut kaupassa jonkun miehen joka oli kysynyt kelloa ja ne oli päätynyt kahville. Mies oli kysynyt jos ne voisi nähdä joskus uudestaan ja jos se voisi soittaa vielä illalla. Nyt äsken joskus Riisi meni tapaamaan sitä miestä vielä ulkona läheisen pienen kaupan edessä. Riisi otti jotain piirustuksia mukaan koska mies halusi nähdä niitä. Kun tutustuin Riisiin mulla meni puoli ikuisuutta että sain nähdä jotain sen piirustuksia. Huolestuin ja käskin Riisiä kertomaan kun se on turvallisesti taas kotona, se oli siellä ulkona varmaan jotain tunnin. Mustasukkaisuus.

Mistä tää huoli oikeen tuli? Eihän sillä pitäis olla mulle enää mitään väliä mitä Riisille kuuluu tai mitä sille tapahtuu. Miksi mä tulin mustasukkaiseksi? Mulle ei kuulu enää ketä Riisi näkee, koska näkee ja miksi näkee. Ei mun pitäisi tulla mustasukkaiseksi tälläisestä.

Ja nyt kun sanoin Riisille olevani hieman huolissani päädyttiin pieneen riitaan. Kai? Ehkä? En mä tiedä.

Yhtäkkiä maailma alkoi taas ahdistaa.

Ehkä menen pohtimaan näitä kysymyksiä tölkin äärelle.