Ryhmänohaaja soitti, en uskaltanu vastata. Sitten kuitenkin keräsin itteni koska joskus mun on sinne otettava yhteyttä ja selvitettävä opiskelut. Soitin siis takaisin ja sovittiin huomenna palaveri ryhmänohjaajan ja opon kanssa.

Nyt vaan pitää tsempata ittensä aamulla ylös.

Lupasin Anonyymille vähän aikaa sitten että kirjottaisin jotain kuulumisia mutta en saanut aikaiseksi, en taas tiedä mitä kirjottaisin vaikka päässä liikkuu asioita.

Oon ollut ihan äärettömän saamaton koulun kanssa. Mennyt taas kolme, vai neljä viikkoa kun oon saanut aikaiseksi käydä koulussa ehkä kaksi kertaa. En ees uskalla muistella kauanko siitä on kun ryhmänohjaaja laittoi sähköpostia että tule käymään koululla ja katotaan asiat niin että valmistuisit nyt keväällä. Mulla on niin paljon suorittamattomia kursseja ja kaikkea että en varmasti onnistu enää valmistumaan keväällä.

Näin Ruista eilen ja se uhkas soittaa seuraavana aamuna sillon kun mun pitäis herätä että menisin kouluun. No se toteutti uhkauksensa ja heräs aamulla ihan sen takia että soitti mulle mut silti olin niin huono että en onnistunut mennä kouluun. Vuorokausirytmi on sekasin, viimeaikoina oon mennyt nukkumaan aamuyöstä ja herännyt puoliltapäivin.

Tuntuu että en vaan saa mitään aikaseksi ja tuntuu siltä että en uskalla enää mennä kouluun kun oon ollut niin kauan pois.

Jotenkin oon onnistunut myös saamaan kymmenen vuotta mua vanhemman miehen kiinnostumaan musta ja itseasiassa käytiinkin baarissa tossa. Mut ajatuskin suhteesta 10v itseänsä vanhemman kanssa tuntuu ällöttävältä, en silti vaan osaa sanoa sitä tälle ihmiselle koska en halua olla tyly, ilkeä ja kamala.

Vapun jälkeisenä torstaina heräsin aamulla sellaseen aikaan että olisin voinut lähteä kouluun, mutta en vaan saanut noustua sängystä. Itkin siinä hetken tai vähän pidemmänkin ja lupasin jo ittelleni että tänään meen kriisipisteen päivystykseen koska ei tästä muuten tule mitään. Ennenkuin aloin lähteä mihinkään niin katoin kriisipisteen sivuja ja huomasin että se ei ole auki, se siitä siis.

Sellasta. Mitään muuta ei oikeen tuu nyt mieleeni, kysykää jos joku on epäselvää tai kiinnostaa tietää tai jotain jos joku muu kuin Anonyymi tätä lueskelee.

Huomenna haluan todella oikeasti mennä kouluun (tätä oon hokenut jo lukemattomana iltana itselleni).

Herään tänään jo toisen kerran puheluun numerosta jota en tunnista, en uskalla vastata. Mitä jos se onkin koulusta, mitä mä sanon?

Oon siis kussu kouluni taas. Lopputyö viikkoja myöhässä eikä vieläkään valmis, yleisiä opintoja suorittamatta ja en oo jaksanu viimeviikkoina mennä kovin usein kouluun.

Opot on edelleen sitä mieltä että valmistun nyt keväällä, eikä mulla oikeesti olis kovin montaa kurssia suorittamatta kunhan vaan tekisin ja löytäisin jaksamisen siihen. Muttakun en löydä. Makaan sängyn pohjalla kattoen Pakoa, miettien että huomenna mä meen kouluun ja miten tässä taas kävi näin että koulu on näin perseellään. Ammatillisista opinnoista oon saanut hyväksilukuja koska osaan ne asiat jo, jos suorittaisin jäljellä olevat ammatilliset ja suorittamattomat lukuaineet niin ei mulla olis kai normaalia lukujärjestystä enempää tehtävää. En vaan silti pysty.

En hakenut mihinkään jatko-opiskelemaan koska en jaksanut ja olin ihan varma että valmistun vasta syksyllä, ajattelin että syksyn hauissa voi sitten hakea.

BLARGH

Päätin ottaa puoli vuotta lisää opiskeluaikaa, en nimittäin saa millään kaikkia suorittamattomia kursseja aikaiseksi enää ennen lukuvuoden loppumista. Koitin mennä tänään juttelemaan opolle asiasta mutta kumpikaan ei ollut paikalla joten en nyt sitten jutellut. Ja näin, ammattikorkeakoulujen haku loppuu ihan kohta niin jää sitten hakematta. Pienesti jänskättää että mitähän tapahtuu syksyllä ja sen jälkeen kun talvella valmistun :I

Junassa joku humalainen tai aineissa oleva totes mulle "hankkiudu tosta kaljamahasta eroon jooko?". Iski, kolahti, osui ja upposi. Oli aika lähellä että aloin itkeä siinä junassa. Päätin että joo, hankkiudun pömpöttävästä vatsasta eroon ja olen taas sellainen aika laiha mikä olin ennen. Piilotin aiemmin päivällä ostetut herkut.

Itsetunto laahaa aika pohjamudissa, mutta aina tarvitessa esitän tutuille.

Ps. anteeksi olen ollut viimeaikoina todella huono seuraamieni blogien lukija

Oon tähän asti syyttänyt meidän erosta lähinnä syömishäiriötä ja sen aiheuttamaa kaikkea paskaa sekä eripuraa meidän välillä, mut tänään jotenkin heräsin siihen et ehkä syy ei ollutkaan se. Ehkä mä vaan olin huono ja ilkeä poikaystävä. Ei, en ehkä ollut vaan olin.

Kaipaisin ihmistä jonka kanssa jakaa asiat, jolle avautua ja joka avautuu mulle.
Kaipaisin ihmistä jota voi koskettaa ja joka koskettaa.

Anteeks että ryven edelleen tässä.
HUHUUU LAIHAPOIKA, AIKA JATKAA ELÄMÄÄ!

No ei asiat ehkä ookkaanniin hyvin. Tää on kolmas viikko kun en ole koulussa, en vaan saa raahattua itseäni sinne. En tiiä mikä siinä on. Maanantaina matkustin sen melkein tunnin kouluun mutta käännyin juna-asemalla takasin kotiin, ei musta vaan oo menemään sinne. Ehkä pelotta ja nolottaa ku oon ollu niin paljon taas pois, ja en jaksaisi opettajien selitystä kuinka pitäisi käydä koulussa.

Opinnäytetyökin on pahasti levällään ja aika loppumassa. Kirjallisen osuuden opettajalta tuli kaikille viesti että se kurssi loppuu nyt ja tulkaa tänään tunnille tai jos on kesken, ottakaa yhteyttä. En ole edes aloittanut kirjallista osuutta. Kurssit jotka piti suorittaa itseopiskeluna kusee huolella, saan ehkä kolme kurssia kasaan kun tavoitteena oli viisi. Seuraava jakso on helvetin tiukka, kaksi 8-17 päivää ja muutenkin paljon asiaa, niiden päälle pitäis vielä suorittaa jotain kuus kurssia rästjä. Ei tule kesää. Ehkä vaan suosiolla pitää venyttää opintoja syksylle ja käydä sillon kaikki rästikurssit koska ei musta vaan ole tähän.

Sitä aivan mahtavaa työpaikkaa en sanut.

Mun päivät menee lähinnä siihen että istun kotona ja väännän opinnäytetyötä tai jotain muuta juttua pikkuhiljaa kasaan, ei löydy motivaatiota tai innostusta mihinkään. Mistä sellasta löytäis?

Tänään iski jotenkin tosi paska olo kun heräsin kello 14 vaikka mun piti mennä siihen opintotuki mielenosotukseen joka alko kello 13, ja sitten tuli mieleen miten vitullaan koulu on. Kysyin Riisiltä että haluisko se nähdä pikasesti koska mä vaan kaipaisin just nyt halia. Nähtiin sitten Riisin kanssa ja oli tosi kiva nähdä, juteltiin vähän niitä näitä ja jotain pienesti avauduin koulusta. Monta kertaa alko itkettämään mutta en vaan voinu purskahtaa itkemään. Oltiin kahvilassa, paljon ihmisiä ympärillä ja se olis ollu noloa. En pystynyt puhumaan ees kaikkea pahaa oloa ulos. En tiiä keneltä muulta olisin voinu saada halin, ja purkaa edes vähän oloa. Vaikka mulla on kavereita jonkin verran, niin ei yhtään sellaista jolle kehtaisin puhua miten paska olo on.

Huomenna aion mennä kouluun, mutta mistä löytää motivaation ja miten saan aamulla raahauduttua sinne? Mua pelottaa että en onnistu ja jää taas menemättä.

Tänään oon vaan toivonut että nukahtaisin enkä heräis. Tai heräisin ja kaikki paska olis pois.

Piti tulla jo viime viikonloppuna kertomaan vähän kuulumisia, ja ilmoittamaan että olen vielä hengissä. On kuitenkin ollut niin uskomaton kiire että en vain ole kerinnyt ja pystynyt.

Vaikka työt ja koulu painaa armottomasti päälle, voisin väittää että mulla on niin paljon parempi olo kuin vielä puoli vuotta sitten. Viimeinen käynti eli ns. kontrolli oli kriisipisteellä jokunen viikko sitten, ja mulla ei ollut huolia tai murheita mistä puhua. Lähdin haikein mielin, mutta iloisena pois.

Okei okei, sen verran pitää myöntää että koulussa olen käynyt toooodella laiskasti mutta se ei paljoa haittaa. Teen vain opinnäytetyötä mitä voin tehdä kotona, ja projektia koululle mitä voin myös tehdä kotona tai koulussa silloin kun huvittaa. En siis ole varsinaisesti sidottu mihinkään lukujärjestykseen, kunhan asiat tulee hoidettua. Verkkokursseja joille ilmottauduin että saisin puuttuvia opintopisteitä kasaan, olen tehnyt myös todella laiskasti. Toisaalta, olin koko viimeviikonlopun yksin mökillä tekemässä vain niitä kursseja ja tänäviikonloppuna jatkuu. Silti jää vielä monta kurssia suoritettavaksi viimeiseen jaksoon, mutta ehkä tämä tästä.

Haluan vain sanoa teille jotka ette käy koulujanne kunnolla; käykää siellä koulussa. Kaivatte viimeiseen opintovuoteenne syvää ja paskaista kuoppaa muuten. Ei ole kivaa ei.

Ei mulla kai muuta sanottavaa nyt oikeen ole. Ainiin paitsi että kävin työhaastattelussa ehkä maailman siisteimpään paikkaan, ja vaikka onkin epätodennäköistä että pääsisin sinne töihin niin meinaan kuolla jännitykseen.

Olette ihania kaikki, toivottavasti teillä menee myös hyvin <3