Eilen illalla/yöllä kirjoittamani bloguksen jälkeen aloin pohtia ja miettiä asioita. Olin hereillä aamuyöhön saakka miettien kihlattua ja meidän tulevisuutta.
Alko kaduttaa kirjottamani sanat että pitäiskö pitää tauko tai erota, koska en mä oikeasti sitä halua. Rakastan kihlattuani aivan valtavasti.
Tänään nähtiin ja alettiin puhua asioita, kerroin avoimesti miltä musta tuntu eilen ja miltä musta tuntuu yleensäkin. Kerroin että rakastan sitä ja haluan saada asiat selvitettyä niin että voidaan jatkaa meidän suhdetta.
Kihlattu kertoi että eilen kaikki tunteet sen ex-ihastusta kohtaan palas.
Jossain vaiheessa paiskasin herätyskellon seinään ja totesin kihlatulle "päätä mitä sä haluat, sinä aikana kun ollaan oltu yhdessä niin oot ollu ihastunu ihmiseen höyhylästä ja nyt sun tuneet ex-ihastusta kohtaan palas niin että ignorasit mut eilen." Kerroin että en ota siihen yhteyttä, vaan se ottaa muhun sitten kun on päättänyt mitä haluaa.
Kihlattu lähti pois, pois omasta asunnostaan äitinsä luokse. Mun olis pitäny olla se joka lähtee.
Kotiin tullessa otin taskustani aiemmin takavarikoimani vaa'an patterin, kävin kaivamassa vaa'an esiin ja vein sen oikealle paikalleen ikään kuin hyvän tahdon eleenä.
Kihlattu oli ostanut uuden patterin ja laittanut sen paikalleen.
Laitoin kaikki kortit pöytään ja nyt on sellanen olo että takki on ihan tyhjä. Mikään ei tunnu missään. Tuijotan eteenpäin ja odotan, odotan kunnes kihlattu kertoo mitä haluaa.
Voi että kun tuntuu pahalta sun puolesta :( Haluaisin jotenkin auttaa, vaikken edes tunne sinua (tai kihlattuasi). Tuntuu että yrität kaikkes, muttet tavallaan "saa mitään takas". Vaikka olen itsekin syömishäiriöinen (tosin voiton puolella eikä se enää säätele mun elämää), niin silti olen jotenkin "sun puolellas", en vaan voi käsittää tuollaista käytöstä tyttöystävältäs.
VastaaPoistaItekin seurustelen kohta kolmatta vuotta aivan ihanan pojan (tai miehen) kanssa. Tulee näitä tekstejä lukiessa aina sellainen olo, että enkai mä vaan aiheuta tuollaista fiilistä omalle seurustelukumppanille? Tuntuisi ihan hirveältä, jos hänellä olisi jatkuvasti paha olla minun takiani. Tosin meidän suhteessa on varmasti se ero, että aloitettiin seurustelemaan kun olin jo pitkälle toipunut anoreksiasta, eikä se vaikuta (kuin harvoin, ja silloinkin lähinnä sellaisena "näytänkö lihoneelta?" -juttuna) tai ole vaikuttanut meidän suhteeseen.
Anteeksi kun sanon ehkä hieman suoraan, mutta mielestäni kihlattusi ei ole valmis kunnon seurustelusuhteeseen, hän on vielä aivan liian akuutisti sairas. Itse en olisi voinut anorektisina aikoina edes kuvitella, että seurustelisin, kaikki aika ja voimat meni siihen sh-maailmaan. Ei mene todellakaan enää. Anoreksia on tavallaan todella itsekäs sairaus, koska sen sairauden syvyyksissä ei kykene ajattelemaan muita ihmisiä ja heidän tunteitaan (tässä tapauksessa sinua). Oletko miettinyt, että kysyisit tyttöystävältäsi, että valitsisiko hän mieluummin sairautensa (laihuutensa ja kontrollin) kuin sinut? Jos oma poikaystäväni kysyisi samaa minulta tässä elämän vaiheessa, vastaisin välittömästi hänet, mutta vielä viitisen vuotta sitten olisin varmasti ns. valinnut sairauden.
Anteeksi tämä avautuminen. Tuntuu vaan niin avuttomalta lukea vierestä. Ja tuot jossain määrin mieleeni oman poikaystäväni :) Voimia <3
Kiitos kommentista :)
PoistaKihlattuani lainaten "kun pitäis olla rakastettava mutta haluais samalla olla pieni", niin ota siitä selvää mitä hän haluaa. Ilmeisesti kai olla pieni?
Tuntuu niin hassulle että joku tuntematon siellä ruudun toisella puolella voi tuntea pahaa oloa sen takia miten mulla menee, tai että haluis auttaa jotenkin. Tosi hassua ja pelottavaa, mutta lohduttavaa samaan aikaan. kiitos <3
Voi kamalaa.
VastaaPoistaOon ihan samaa mieltä kun toi anonyymi, että sä yrität ja yrität ja silti sä et saa mitään takasin, sun kihlattus ei tunnu arvostavan sua yhtään (tämä ei ole nyt millään lailla syyttävästi, mutta näin vain ajattelen) ja vaan huitelee menemään ja ignooraa sut. Ihan hirveetä käytöstä, koska ei noita joitakin juttuja voi syyttää syömishäiriöstä.
Mä niin toivoisin, että se olis sulle parempi, koska sä ansaitset paljon parempaa ja enemmän kun ton. Ei sun tarvitsis joutua odottelemaan sitä, kun se koko ajan kertoo että se on ihastunut siihen ja tähän ja tohon, koska mun muistaakseni näitä tilanteita on ollut ennenkin? :(
Olen mäkin kyllä huono, ei siinä. Haluaisin just nyt vaan kihlatun takasin, tähän viereen ja että kaikki olis hyvin. Jossain mun pienen pääkopan perukoilla kuuluu hiljanen ääni joka on samaa mieltä teidän kanssa siitä että en saa mitään takasin ja kihlattu ei arvosta mua. Tosta pienestä äänestä huolimatta mä haluan sen takaisin. Äsh kaikki on niin sekavaa, mä oon niin sekava, ajattelen ja kirjotan ihan sekavia.
PoistaJoo, sinä aikana kun ollaan seurusteltu on kihlattu tosissaan kertonut mulle olevansa ihastunut tyttöön höyhylästä, ja nyt tää ex-ihastus jota kohtaan tunteet palas. Onkohan vielä jotain mistä en tiedä?
Olen ensimmäinen anonyymi. :)
PoistaVaikea neuvoa tuntematonta ihmistä suhteessa, mutta kyllähän teidän pitäisi jutella nuo asiat selviksi. Ehkä pieni "tauko" suhteesta tekisi ihan hyvää niin molemmat saisi ajatella rauhassa mitä haluaa tulevaisuudelta.
Kauanko olette seurustelleet? Meinaan sitä, että uskoisin lähes kaikissa pitkissä suhteissa tulevan noita ohimeneviä ihastuksia, eri asia sitten on, kannattaako niistä kertoa kumppanille. Tai omakohtaisella kokemuksella voin kertoa, että oon kokenut pieniä ihastuksen tunteita toiseen ihmiseen seurustelun aikana ja sitten kokenut siitä hirveetä morkkista, koska rakastan kuitenkin poikaystävääni enkä todellakaan ole jättämässä häntä heti kun mietin hetkellisesti toista ihmistä. Ehkä tyttöystävälläsi on sama juttu? Vaikea sanoa.
Jokatapauksessa, tsemiä sinulle hirveästi. Kiva kun kirjoitat :)
Sinä nimenomaan odotat. Olet vähän niinkuin vaihtoaitiossa. Että silloin kun tyttöystäväsi tarvitsee lohduttajaa ja huolehtijaa, olet käytettävissä, mutta muuten hän on kuin sinua ei olisikaan. Vaikuttaa siltä, että olet hänen näkökulmastaan sellainen "paremman puutteessa"-ajanviete. Kenenkään ei kannattaisi alistua tuollaiseen varallaoloon. Jokainen ansaitsee parempaa. Ja kuten joku jo tuossa mainitsikin, syömishäiriö ei selitä tuollaista käyttäytymistä. Olette kihloissa, mutta kihlattusi unohti sinut kokonaan kun tajusi tunteidensa toista kohtaan taas heräilevän. Ei vaikuta, anteeksi vain, olevan kovin vakaalla pohjalla tuo homma. Sinä olet täysin sitoutunut suhteeseenne, tyttöystäväsi ei juuri ollenkaan.
VastaaPoistamikä on höyhylä?
VastaaPoista